Peruskoulu, perusta innovatiiviselle Suomelle?

Miten yleinen oppivelvollisuus on vaikuttanut yhteiskuntaan ja yhteiskunta oppivelvollisuuteen?

M. Minna Laine 11.7.2025

Taustaa tilastoista

Suomalainen sivistystaso on erittäin korkea. Vuonna 2023 tehdyssä kansainvälisessä aikuisten taitotutkimuksessa (PIAAC II) suomalaisten aikuisten luku-, numero- ja ongelmanratkaisutaidot olivat tutkitun 31 OECD-maan joukossa parhaat, ja parantuneet vuoden 2012 taitotutkimuksesta (Mannonen et al., 2024).

Suomalaisista 16-65 -vuotiaista kansalaisista lukee hyvin 71 % ja näistä erinomaisesti 35 %. Huono lukutaito on 12 % suomalaisista (Mannonen et al., 2024). Vertailun vuoksi Yhdysvalloissa 44 % väestöstä osaa lukea hyvin, 12 % erinomaisesti ja 28 %:n (93 miljoonan ihmisen) lukutaidot vastaavat korkeintaan kolmasluokkalaisen tasoa (OECD, 2024). Suomalaisten lukiolaisten taidot olivat parempia kuin monen maan yliopiston käyneiden kansalaisten (Schleicher & Scarpetta, 2023).

Suomi on koulujen välisessä PISA-vertailussa ollut aikaisempina vuosina kärkikastia, mutta valitettavasti kuitenkin suomalaisten nuorten lukutaito ja selviäminen tietoyhteiskunnassa on huonontunut merkittävästi, ja 2022 tehdyssä PISA-tutkimuksessa 14 % nuorista luki huonosti (Hiltunen et al., 2023). Tähän voi toki vaikuttaa myös se, että esimerkiksi Helsingissä annetaan nykyään perusopetusta 50 kielellä (Yle 2024), joten moni koululainen puhuu muuta kuin suomea äidinkielenään.

Aikuisten taitotutkimuksen mukaan Suomessa 20–49-vuotiaiden taidot olivat keskimäärin parempia kuin muiden ikäryhmien (Mannonen et al., 2024). Nämä suomalaiset ovat käyneet peruskoulun (7-15 vuotiaina) vuosien 1980 ja 2018 välisenä aikana. Onko tämä ollut suomalaisen koulutuksen kulta-aikaa? Samaan aikaan (1972-1978) Suomen koulujärjestelmä myös uudistettiin peruskouluksi, jolloin kaikilla oli varallisuudesta riippumatta sama mahdollisuus osallistua yhdeksänvuotiseen kunnalliseen kouluopetukseen (Yle 2015). Vuosien 1970-2020 välillä suomalaisten yli 15-vuotiaiden peruskoulun jälkeen suorittama koulutus on kasvanut hurjasti vuoden 1970 1,5 vuodesta vuoden 2020 4,6 vuoteen (Suomen virallinen tilasto, 2020). Tuona aikana on siis myös kansalaisten yleinen koulutustaso noussut merkittävästi.

Oppivelvollisuuden synty, kaikki kansalaiset opin tielle

Suomessa on lailla määrätty yleinen oppivelvollisuus kaikille 7-13 vuotiaille vuonna 1921. Vuonna 2021 voimaan tullut lakiuudistus pidensi oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen asti. Muista länsimaista poiketen oppivelvollisuuteen Suomessa ei liity koulupakkoa, vaan tarkoitus on oppia tietty ennalta määritelty oppimäärä. Oppivelvollisuuden isänä pidetyn Mikael Soinisen opit kuulostivat erittäin tuoreilta ja hyviltä; oppiminen tekemällä ja havainnoimalla ja opitun soveltaminen käytäntöön kuulostavat modernilta ja hauskalta!

Kuntien vastuulla oli koulutuksen järjestäminen, ja joissakin kunnissa kesti vuosia, ennenkuin koulu saatiin toimintaan. Kuusivuotisen kansakoulun rinnalla oli yksityiset oppikoulut, joihin hakeutumalla opinnot jatkuivat ylioppilastutkintoon asti. Oppilaat kuuluivat siis kahteen eri kastiin, ilmaisen kansakoulun kävijät ja äveriäämmän kansanluokan oppikoulut. (Yle 2015.)

Sotien aika kansakoulun ja peruskoulun välissä

Omat vanhempani ovat syntyneet maailmansotien välissä, ennen suurta ikäluokkaa, ja heidän koulunkäyntinsä on ollut hyvin katkonaista. Äiti sanoi käyneensä neljä vuotta kiertokoulua. Heidän silloinen oppivelvollisuutensa osui vuosiin 1939-1948. Tässä kohden yhteiskunnan tapahtumat ovat vaikuttaneet oppivelvollisuuteen voimakkaasti.

Hannu Syväoja (2010) kävi koulua juurikin vuosina 1940-1948 Punkalaitumella. Hänen kirjoituksessaan kuvataan tuota aikaa. Ensimmäinen maailmansota alkoi 1939, ja sulki pienen Sarkkilan kyläkoulun. Sodan loputtua koulutilat olivat osin sotilaiden käytössä, osin sairaaloina, joten koulun aloitusta jouduttiin lykkäämään tilojen puuttuessa. Oman turbulenssinsa toivat evakko-oppilaat, ensin Karjalasta ja sitten Inkeristä. Sotien aikana miehet olivat rintamalla, ja useat naisopettajatkin lottatehtävissä, joten pelkästään opettajista oli pulaa, jota paikattiin osin luovutetuilta alueilta evakkoon tulleilla opettajilla. Koulua käytiin silloin, kun se oli mahdollista, koulu saattoi alkaa vasta lokakuussa, tai sitä ehdittiin käydä sotien välissä vain kolme viikkoa. Koska sota-aikana oli pulaa tavarasta, myös koulutilojen lämmitystä säädeltiin, välillä jopa oppilaiden terveyden kustannuksella. (Syväoja 2010.)

Koulujen keittoloissa oli töissä innovatiivista väkeä, ja kylä ja kotiväki osallistuivat ruoan keruuseen – äitini on kertonut, että kouluun piti tuoda jokaisen jotakin, tietty määrä perunoita, puolukkaa tai muuta vastaavaa kotoa. Kouluilla oli omat puutarhat, joita opettajat hoitivat vapaajaksoinaan. Tämä saattaa liittyä tai saada juurensa talkootoiminnasta, jota Syväoja kuvaili (2010). Pulavuosina kansakoulunopettajat vastasivat talkootoiminnan järjestämisestä ja pistelistojen ylläpidosta, kerättiin puita, marjoja tai metalliromua, tehtiin pilkkeitä, ja palkaksi saatiin hienoja ansiomerkkejä ja vaikkapa koulukirjoja koulun tarpeisiin. Talkoilla autettiin muutakin kuin koulua, koululaiset passitettiin keräämään perunoita läheiseltä tilalta tai auttamaan tilan töissä oman väen ollessa sotatantereella.

Koulunkäyntiä on pidetty tärkeänä asiana sotien ja pulavuosienkin aikana, ja sitä on haluttu ylläpitää aina kun mahdollista. Yleisesti ottaen kansan sivistys nousi kansakoulujen myötä niin lukemisessa, laskemisessa, käytännöllisissä töissä kuten puutarhanhoidossa ja veistossa kuin myös terveystiedossa, mikä on eittämättä ollut yhteiskunnan kannalta hyvä asia. Voi myös ajatella, että lasten koulunkäynti on vähentänyt lapsityövoiman käyttöä, ainakin koulunkäynnin ajaksi. Toisaalta kansakouluoppilaat ovat nimenomaan opettajien johdolla osallistuneet sotien jälkeiseen jälleenrakentamiseen ja sotienaikaiseen työhön muun muassa perunannostoon.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1943 kouluissa alettiin tarjota ilmaista kouluruokaa oppilaille. Se on mielestäni ollut tärkeä asia, erityisesti ilmainen ruoka vähävaraisille oppilaille, ja koen sen, kuten koulukirjojen ja muun oppimateriaalinkin jakamisen, pohjaksi ja jatkumoksi nykyiselle suomalaiselle koulujärjestelmälle, jossa edelleen oppimateriaali ja kouluruoka on ilmaista oppivelvollisuuden ajan kaikille oppilaille. Sivuhuomautuksena, meillä helsinkiläisessä lähiöperuskoulussa oli vuosina 1974-1980 jopa sukset koulun puolesta.

Peruskoulu, perusta innovatiiviselle Suomelle?

1970-luvulla perustettiin yhtenäiskoulu eli peruskoulu, jossa kaikki opiskelivat rinnakkain yhdeksän luokkaa, ja kunnat vastasivat opetuksen järjestämisestä. Koulu-uudistusta oli harkittu jo toisen maailmansodan lopusta asti, mutta keskustelua siitä, onko tällainen järjestelmä poliittisesti liian sosialistinen tai vasemmistolainen, käytiin pitkään (Yle 2015). Sodista toipumiseen kului myös aikaa, jolloin koulu-uudistukset eivät olleet päällimmäisinä mielessä (Syväoja 2010). Yksityisten oppikoulujen muuttaminen kunnallisiksi herätti myös närää, vaikka todellisuudessa rahavaikeuksissa olleiden yksityiskoulujen kunnallistaminen pelasti ne pinteestä (Yle 2015).

Suomalaisia on kehuttu innovatiivisiksi, vaikka keksintöjemme kaupallistamisessa emme ole olleet kovin tehokkaita. Taustalla voi olla hyvä peruskoulutus kaikille, jolloin älypäät yhteiskuntaluokasta riippumatta ovat saaneet mahdollisuuden oppia ja kehittyä, ja kehittää Suomea eteenpäin. Osa innovaatiokyvystämme voi pohjata puhtaasti kansanluonteeseen tai jopa siihen, että pula-aikaan köyhissä oloissa olemme joutuneet olemaan neuvokkaita selviytyäksemme. Tasapuolisella ja laadukkaalla koulutuksella on kuitenkin ollut suuri merkitys myös yhteiskuntamme kehityksessä, kun emme pienenä kansana voi kilpailla suurilla luonnonvaroilla ja tekijämassoilla.

Peruskoulu, korkea koulutustaso ja lukutaito kaikille tasapuolisesti ovat myös demokratian ja tasa-arvon perustana, asioita, jotka auttavat kansalaisia ymmärtämään ja kriittisesti seuraamaan yhteiskunnan ilmiöitä ja yhteiskunnassa tehtäviä päätöksiä. 

Pyörähdämme vielä vuosituhannen vaihteeseen ja Yhdysvaltoihin, jossa asuin pari vuotta post-dokkina. Esimerkkinä oppineen ja ei-oppineen kansan ja niitä johtavien valtioiden erosta on vertailu saastuneen maan in situ (paikan päällä, maata pois kaivamatta tapahtuvasta) puhdistuksesta: Yhdysvalloissa puhdistettavalla alueella maasta nousi yksi kapea seurantakaivon putki, ja alueella vieraillessamme meille kerrottiin projektista lähes kuiskaten ja vannotettiin, ettemme saa puhua siitä paikallisille asukkaille. Suomessa moottoritien varressa vastaavassa puhdistuskohteessa oli värikäs yrityksen logoin koristeltu kontti, jonka koko kyljen peitti taulu, jossa kerrottiin yhtiön X puhdistavan tässä kohteessa saastunutta maata. Näin saattoi tehdä Suomessa, jossa ihmisille voidaan kertoa avoimesti asioita, ja he osaavat tehdä järkeviä ja asiallisia kysymyksiä aiheesta.

Maailman onnellisin kansa on myös maailman fiksuinta. Osa kiitoksesta kuuluu koulujärjestelmällemme ja oppivelvollisuudelle, joka koskee jokaista kansalaista ja on jokaisen ulottuvissa.

Viitteet

Hiltunen, Ahonen, Hienonen ym. (2023): PISA 2022 ensituloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:49. ISBN 978-952-263-949-3 (PDF). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-949-3

Mannonen, J., Nissinen, K., Virolainen, M., & Rautopuro, J. (2024). PIAAC II: Toisen Kansainvälisen aikuisten taitotutkimuksen ensituloksia. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:61. ISBN PDF 978-952-383-675-4. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-675-4

OECD (2024). United States Adult skills (Survey of Adult Skills, PIAAC, 2023). OECD verkkosivu. Viitattu 11.7.2025. https://gpseducation.oecd.org/CountryProfile primaryCountry=USA&treshold=10&topic=AS

Schleicher, A., & Scarpetta, S. (2023) Survey of Adult Skills 2023: insights and interpretations. OECD report. chrome-extension://efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https://www.oecd.org/content/dam/oecd/en/publications/support-materials/2024/12/survey-of-adult-skills-2023_1ab54c9e/PIAAC2024_InsightsInterpretations_FULL.pdf

Suomen virallinen tilasto (SVT) (2020): Väestön koulutusrakenne [verkkojulkaisu].

ISSN=1799-4586. 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.7.2025].

Saantitapa: https://stat.fi/til/vkour/2020/vkour_2020_2021-11-03_tie_001_fi.html

Syväoja, H. (2010). Kansakoulu sodan ja pulan vuosina. Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran vyuosikirjasta vuodelta 2010: AJANKOHTAINEN UNO CYGNAEUS VUOSIKIRJA XLVIII (2010). http://www.kasvhistseura.fi/dokumentit/1110051152_l_syvaoja.pdfAvaa tämä dokumentti ReadSpeaker docReaderillä

Yle (2015) Koulun historiaa. Verkkomateriaali, sarja kokonaisuudessaan. Viitattu 11.7.2025. https://yle.fi/a/20-150842

Yle (2024). Yle: Helsingissä opetetaan kouluissa 50 eri kieltä. Yle:n verkkouutiset 2.9.2024. Viitattu 11.7.2025. https://www.verkkouutiset.fi/a/yle-helsingissa-opetetaan-kouluissa-50-eri-kielta/#a7c4a5d1