Minna opettajana vuonna 2036: un-plugged AINI-metodi

 

Vuonna 2026, Minna opiskelee ammatillisen opettajan pätevyyttä, ja oppii paljon erilaisista oppimisen teorioista, kasvatustieteistä ja myös toiminnan rajoista; mikä määrittelee opettajan opintosuunnitelman, kuinka oppilas kohdataan ja kuinka hänen oikeuksistaan ja oppimisedellytyksistään pidetään huolta.

Vuonna 2036 SITRAn tulevaisuusvisiot ehdottelevat aivan toisenlaisia asioita kuin tänään; tekoäly, maidenvälinen yhteistyö ja muuttoliike, kielen ja kulttuurin sekoittuminen ja luonnon pysyvä heikkeneminen ovat arkipäivää. Nyt haetaan pelastusta satelliittiteknologiasta, ja sodista vapautuneet tai niiden sivutuotteina ylimäärin tuotetut droonit kuljettavat ruokaa ja lääkkeitä luonnonmullistusten vuoksi mottiin jääneille ihmisille ja eläimille.

Minna, vuonna 2036 jo lähes 70-vuotias, eli olekaan eläköitynyt aikaisemman suunnitelmansa mukaisesti, sillä edellinen pandemia tuhosi eläkejärjestelmän, kun rahat piti käyttää tautiepidemialta suojautumiseen, ja kaikkien on yritettävä sinnitellä työelämässä niin kauan kuin henki pihisee tai sijoitukset riittävät.

Minna on kuitenkin löytänyt hyvän uramahdollisuuden: hän tarjoaa unplugged-koulutusta asiakaskohtaamisessa, yhteistyön luomisessa, luovassa ajattelussa ja soveltavassa tutkimuksessa. Koulutuksessa hyödynnetään omien aivojen käyttöä ja paikan päällä kohtaamista. Kymmenen vuotta aiemmin saadut opit hän soveltaa AINI-menetelmällä (artificial intelligence not involved), sillä vuosikymmenen vaihteessa tajuttiin, että tekoälyn luomat innovaatiot olivat keskinkertaisia ja toisinaan jopa vaarallisia verrattuna elävän ihmisen aivoituksiin.

Infotulvaan tekoäly toi hetkellisen helpotuksen, mutta sen oli vaikea erotella eri tieteenalojen vahvuuksia, ja sen ehdottamat keksinnöt olivat enimmäkseen surkuhupaisia. Vaikeuksia toi myös tekoälyltä saatujen ideoiden patentoiminen, sillä AI ei voi olla patentin haltiljana. Keskeneräisten ja välillä vakavia puutteita sisältävien tekoäly-keksintöjen vapaa jakelu aiheutti muutamia vaaratilanteita, joten asetettiin laki, joka velvoittaa ilmoittamaan ja testaamaan tekoälyn keksinnöt ihmisten työnä, vain laissa määriteltyjä tekoälyn rajoitettuja hyödyntämistapoja käyttäen.

Minna kiertää paikkakunnalta toiselle eko-bussillaan, jonne mahtuu kerrallaan kymmenkunta innokasta opiskelijaa kohtaamaan toisen ihmisen ja kokemaan aivomyrskyjä. Koulutukset ovat olleet suosittuja, vaikkakin osa osallistujista on täytynyt lähettää some-vieroitusklinikalle pitkällisen (jopa neljä tuntia yhteen menoon) sähköisistä apuvälineistä erossa olon ja siitä johtuneiden vieroitusoireiden ja ahdistuneisuuskohtausten vuoksi. Kurssilla istutaan bussissa neljän hengen osastoissa, ja työvälineinä on lyijykynä, paperi ja pyyhekumi sekä oma pää ja aistit, ja työtapana ryhmätyö. 

Valmistavana kurssina tarjotaan "käsiala luettavaksi" ja "tervehdi yhteistyökumppania" -lyhytkurssit. Jatkokursseja voidaan pitää jaksotettuina, jolloin ennen kurssille tuloa luetaan paperinen kirja ja tehdään vihkoon opitusta muistiinpanot, ja kurssilla jaetaan esitehtävässä hankittua tietoa ja kokemuksia prosessin herättämistä tunteista (teemoja vaihdellen; paperin tuntu sormissa ja kirjan paino sylissä/ viimeisin alan aivotutkimus oppimisesta käsin kirjoittamalla).