Mitä on oppiminen ja kuinka se varioi ja muuttuu
Mitä on oppiminen?
M. Minna Laine 8.8.2025
Tekoäly määritteli tehtävässä mainitut termit näin:
Motivaatio
Kasvatustieteessä motivaatio viittaa yksilön sisäiseen tai ulkoiseen voimaan, joka ohjaa, ylläpitää ja suuntaa oppimista ja käyttäytymistä. Motivaatio voi olla:
Sisäistä (intrinsistä): Oppija toimii oppimisen ilon, kiinnostuksen tai merkityksellisyyden vuoksi.
Ulkoista (ekstrinsistä): Oppija toimii palkintojen, rangaistusten tai muiden ulkoisten tekijöiden vuoksi.
Motivaation taso ja laatu vaikuttavat oppimisprosessin syvyyteen, sitoutumiseen ja oppimistuloksiin.
Itseohjautuvuus
Itseohjautuvuus (self-regulated learning) viittaa oppijan kykyyn suunnitella, ohjata, tarkkailla ja arvioida omaa oppimistaan. Itseohjautuva oppija:
Asettaa tavoitteita
Valitsee tarkoituksenmukaisia strategioita
Säätää toimintaansa tarpeen mukaan
Arvioi omaa edistymistään
Se on keskeinen taito elinikäisessä oppimisessa ja tukee oppimisen autonomiaa.
Reflektio
Reflektio tarkoittaa tietoista ja kriittistä pohdintaa omista ajatuksista, kokemuksista ja toiminnasta oppimisen edistämiseksi. Kasvatustieteessä reflektio liittyy usein:
Opettajan ammatilliseen kehittymiseen
Oppijan oman oppimisprosessin ymmärtämiseen
Teorian ja käytännön yhdistämiseen
Reflektio voi olla ennen toimintaa (ennakoiva), toiminnan aikana (reaaliaikainen) tai toiminnan jälkeen (jälkikäteinen) tapahtuvaa pohdintaa.
Metakognitio
Metakognitio tarkoittaa tietoisuutta omasta ajattelusta ja oppimisesta. Se sisältää:
Metakognitiivinen tieto (esim. tieto omista oppimisstrategioista)
Metakognitiiviset taidot (esim. suunnittelu, tarkkailu ja arviointi oppimisen aikana)
Metakognitio on tärkeä osa tehokasta oppimista, sillä se auttaa oppijaa ymmärtämään, mitä hän tietää ja mitä ei vielä tiedä — ja kuinka oppimisprosessia voi ohjata.
Oppimista voi tapahtua monella eri tavalla, osin ikäkausista riippuen.
Virheistä oppii raa’alla, mutta tehokkaalla tavalla. Asia jää mieleen. Kaikille käy jossakin elämän vaiheessa niin, että jokin asia opitaan kerralla ja kantapään kautta. Ei miellyttävää, mutta tehokasta. Teimme eskarissa omaa aapista (vanhoista lehdistä leikattiin kuvia ja kirjaimia ja liimattiin vihkoseen aakkosjärjestyksessä). Kirjoitin jäätölö, ja kaikki nauroivat virheelleni – muistan häpeän vieläkin. Hassu pieni asia, mutta jäi mieleen.
Toistot vievät varsinkin mekaanisen oppimisen luuytimeen, vertaa autolla ajo, tanssiaskeleet tai vaihteiden vaihtaminen. Usealla toistolla hierotaan suoritus alitajuiseksi, jolloin siitä tulee varma ja nopea reaktio, kun asia on viety lihasmuistiin. Toistoilla voidaan myös (hetkellisesti) oppia teoriaa ulkoa, osin tankattu asia jää mieleen pysyvästi, osin pullautetaan koepaperiin ja jatketaan iloisesti matkaa.
Yliopistoajoilta muistan, että tentti on parhaassa tapauksessa oppimistilanne. Meillä oli hyvä biokemian lehtori, jonka kysymykset tentissä olivat soveltavia, ja joskus sellaisia, ettei hänkään tiennyt niille oikeaa vastausta. Soveltavien kysymysten miettiminen aiheutti oivalluksia, kun tietoa järjestyi ja yhdistyi vastatessa omassa päässä. Se tuntui hienolta!
Oppiminen on aikaa vievä prosessi. Artikkelien lukeminen etenee useassa vaiheessa. Ensin tutustun aiheeseen ja haen esimerkiksi perusmenetelmien kuvailua. Toisella lukemisella vertaan omiin koetuloksiin muiden julkaisemia tuloksia. Artikkelia kirjoittaessani etsin havaituille ilmiöille selityksiä ja viitteitä kirjallisuudesta. Oikeastaan vasta tässä vaiheessa olen sen verran paremmin asian ytimessä, että osaan kysyä oikeita kysymyksiä, ja ensimmäiset artikkelit kannattaisi lukea tässä vaiheessa uudelleen ajatuksella läpi, koska nyt niistä vasta osaisin katsoa oikeita asioita.
Limon Lugue (2003) on Pekka Ruohotien artikkelin mukaan sanonut, että ammattispesifinen tietämys mahdollistaa entistä sofistikoituneemman ajattelun ja päättelyn. Einstein on puolestaan sanonut, että ihmisen pitäisi antaa panoksensa tieteelle viimeistään 30-vuotiaana, ja ensimmäiset Nobel-palkitut olivatkin hyvin nuoria, ja väitelleet tohtoriksi jo 25-30-vuotiaina – nykyisen orastavaksi nuoruusiäksi kutsutun ikäkauden (18-25 vuotiaat), jolloin rationaalinen ja looginen ajattelukyky kehittyy, juuri loputtua. 1900-luvulta nerojen ja nobelistien ikä nousi. Olen kuullut (lähdettä en muista enkä tähän löydä) muutenkin, että isojen keksintöjen syntymiselle otollinen aika on ennen kuin tutkija on kerryttänyt ajattelua kahlivan ja ohjaavan määrän tietoa itselleen, joka estää laatikon ulkopuolelta ajattelun. Toisaalta päätelmien teko ilman riittävää tietoa on vaarallista. Olen kyllä sitä mieltä, että liika tieto ja oma tiedon yhdistelytaidon puute sammuttaa luovuuden. Ehkä nuoret ovat myös vielä vähän vallattomampia ehdottelemaan uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin, ennenkuin heidän rationaalisuutensa kehittyy liian pitkälle.
Samaa - mutta käänteisesti - olen ajatellut tekoälystä; se koostaa tietoa isosta datapilvestä ja tuo esille tylsän normaalin, muttei välttämättä osaa yhdistää yllättäviä asioita. Vastaavasti johonkin tieteelliseen artikkeliin on viitattu useissa muissa tutkimuksissa, ja toiseen ei juuri lainkaan – silti se vähän viitattu voi näistä kahdesta olla se uraauurtava artikkeli. Monet keksinnötkin ovat syntyneet virheen tai sattuman kautta, paikalle on vain tarvittu havainnoiva, uudelle avoin ihminen.
Susimetsän videolla tuotiin hyvin esiin eri ikäkausien ihmisten kognitiivisen kehittymisen vaikutus siihen, löytyykö motivaatiota oppimiseen, osaako oppija yhdistää tietonsa käytäntöön tai tulevaan tarpeeseen, ja kuinka oman oppimisen ohjaaminen kehittyy iän myötä. Aikuisoppijan oppimista auttaa, jos hän pääsee itse suunnittelemaan opintojansa, kun taas nuorelle oppijalle kannattaa muistutella ahkeraan, miksi tätä asiaa nyt kannattaakaan opiskella.
Studio55:ssa puhuttiin myös siitä, häviääkö ihmiseltä äly vanhetessa. Näin ei käy, paitsi aivoterveyden pettäessä muun muassa muistisairauden seurauksena. Lyhytkestoinen muisti huononee, mutta vanhempi ihminen voi korvata puutteen pitkäkestoisella muistilla ja vahvalla kokemustaustallaan. Tunnistan Susimetsän kommentin muuttumisesta hätäiseksi tiedon etsijäksi - kuuntelen kaikki webinaarit aina 1,5-1,75-kertaisella nopeudella.
Vanhenemisesta ja pään hapertumisesta johtuen olen nykyään opetellut asioita, joita haluan tietää ja osata, pienissä paloissa niin, että ne tulevat heti käyttöön; luin ja osallistuin avoimen AMK:n kursseille sekä kuuntelin lukuisia eläinlääkäreiden pitämiä webinaareja harrastukseeni liittyen ensin hevosten ravivalmennuksesta, sitten ruokinnasta ja jalostuksesta, seuraavaksi tamman tiineydestä ja varsan syntymästä, ja nyt nuoren hevosen kasvusta ja kouluttamisesta aina sitä tahtia, milloin omat hevosemme ja oma harrastukseni on kyseiseen vaiheeseen tulossa. Vanhemmiten tieto ei myöskään pysy enää samalla tavalla päässä, vaan on tehtävä hyvät muistiinpanot ja palattava niihin ja muihin lähteisiin uudestaan. Varsinkin nimien oppiminen on vaikeutunut iän myötä.
Mietin omaa esimerkkiä muuttuvan tiedon hallinnasta (intentionaalinen käsitteellinen muutos). Käsite, kuten aika moni muukin termi Ruohotien artikkelissa oli jossain määrin hankala hahmottaa. Ehkä parhaiten tällaista oman käsityksen muutosta uuden tiedon valossa koskeva ahaa-elämys itselleni on tullut kestävyysasioita lukiessani, kun tajusin, että uusiutuvan energian tuotanto voikin olla hiilijalanjälkeä kasvattava ja luonnon monimuotoisuutta pienentävä asia. Ei kuulosta kovin järisyttävältä, mutta oli itselleni pieni järkytys kuitenkin älytä.
Koko elämä on oppimista ja uusien asioiden selvittämistä. Oppimisteorioissa eri ikäkausille puhuttiin motivaatiosta ja epistemologisista uskomuksista. Entä sitten puhdas uteliaisuus ja tiedonjano? Miksi joku haluaa oppia erottamaan erilaisten lintujen nimiä ja ääniä, tai tunnistamaan kukkia? Pohdin omia oppimisen motivaatioitani.
Minua motivaationi oppia ovat:
- tiedon keruu (työtä, päätelmiä, tutkimusta varten), myös eräänlainen keräilyharrastus (montako lintua tunnistat)
- pätevöityminen (paremmaksi opettajaksi, luomuhyötypuutarhuriksi, taitavammaksi kuljettajaksi)
- riskien vähentäminen ja hyvinvoinnin lisääminen (osaamisen hankkiminen omien hevosten hyvinvoinnin ja terveyden varmistamiseksi)
- puhdas kiinnostus johonkin asiaan (miksi näin käy, mikä selitys on jonkin ilmiön takana?)
Epistemologinen uskomus tarkoittaa ilmeisesti uskoa siitä, että hankittu tieto on absoluuttinen tosi. Nuorelle koululaiselle tarjoillaan yksiselitteistä tietoa, asia on näin. Mitä pidemmälle kouluttaudutaan tai hankitaan tietoa, sitä enemmän havahdutaan siihen, että asiat eivät ole yksiselitteisiä, yksioikoisia tai aina samalla tavalla tapahtuvia, vaan on poikkeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia, tai että emme oikeastaan tiedä, miksi asia on näin – tieto lisää konkreettisesti tuskaa. Olen aina ihmetellyt, kuinka luun tai nahan palasta voi päätellä, minkälaisia hautajaistapoja esi-ihmisillä on ollut; päätelmät perustuvat uskomukseen, että ihmiset ovat toimineet ja ajatelleet samalla tavalla kuin nykyihmiset toimivat ja ajattelevat. Entäpä jos eivät? Olemassa olevan tiedon haastaminen voi tuoda uutta tietoa, mutta se voi myös liiallisuuksiin mennessään murentaa käsitystä maailmasta ja sen lainalaisuuksista. Parempi olisi ehkä vain oppia ja selvittää lisää, miksi joku on.
Lähteenä käytetty
MTV uutiset. Nerous iskee yhä myöhemmällä iällä – Nobel-palkitut entistä vanhempia. MTV Uutiset. Julkaistu 06.03.2013 14:22. Luettu 8.8.2025. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nerous-iskee-yha-myohemmalla-ialla-nobel-palkitut-entista-vanhempia/133714
Ruohotie, P. (2005). Metakognitiiviset taidot ja käsitteellinen oppiminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 7(1), 4-11.
Studio55. Lääkäri lähetyksessä: Näin ikä vaikuttaa älykkyyteesi. MTV3-lähetys Julkaistu 04.03.2013 10:20 . Katsottu 8.8.2025. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/laakari-lahetyksessa-nain-ika-vaikuttaa-alykkyyteesi/126362
Susimetsä, M. 26.3.2021. Elinikäinen oppiminen ja ikävaiheet [video 19:42]
tekoäly
Kommentit
Lähetä kommentti