Oppimisteoriat ja niiden hyödyntäminen käytännön oppimistilanteissa

Oppimisteoriat
M. Minna Laine 18.8.2025
 
Valitsin lähempään tarkasteluun kognitiivisen, humanistisen ja kokemuksellisen oppimiskäsityksen.
Jäljempänä mietin käytännön opetushetken behavioristisen ja konstruktivistisen oppimiskäsityksen sekä sosiaalisen oppimisen mukaisesti. Tällä kertaa pitäydyin tekoälyn käytöstä.

Kognitivismi on Susimetsän mukaan syntynyt samaan aikaan kuin tietokoneet, ja tässä oppimisteoriassa näkyykin paljon analogiaa ensimmäisiin tietokoneisiin, joille annettiin syöte ja jotka hetken ruksutuksen jälkeen tulostivat tuloksen. Samalla tavalla ajateltiin ihmisen oppivan, pohtimalla ongelmaa kuten tietokone syötettä, jolloin pohdinnan tuloksena syntyy ratkaisu. Samoin ihmisellä ajateltiin olevan lyhyt- ja pitkäkestoinen muisti kuten esitietokoneen muistit RAM ja ROM (Susimetsä, 2021). Kognitiivinen oppimisteoria toi ihmisen esiin ajattelevana, päättelevänä järkiolentona, joka luo toimintamalleja, skeemoja, elämää havainnoimaan (Susimetsä 2021). Oppija yhdistää skeemoja aiemmin oppimaansa akkommodoiden tai hankkii uutta tietoa assimiloiden (Kaipainen 2008).  Oppiminen tapahtuu jäsentämällä tietoa. Oppija on aktiivinen toimija, ja tietokin on aktiivista; se muuttuu oppijan lähtötason ja vallitsevien oppimisolosuhteiden mukana (Moilanen 2006).

Wikipedian (2025) mukaan on olemassa kognitiivinen oppipoikamalli, jossa oppipoika oppii vanhaan mestari ja oppipoika – tyyliin. Tässä tapauksessa opettaja toimisi selkeästi kuten mentori. Esimerkiksi heitän kengityssepän oppihenkilön, joka oppisi kengityksen saloja asiaa hyvin osaavalta kengityssepältä oppimestaria seuraamalla ja itse tekemällä oppimestarin valvovien silmien alla.   

Humanistinen oppimiskäsitys tukee oppijan omaa persoonaa, elinikäistä oppimista ja oppimisen iloa. Opettaja on mentori, oppiminen on yhteistoiminnallista, pelillistä ja kivaa. Humanistinen oppiminen tapahtuu aistihavaintojen kautta, ja kireä pingotus puuttuu. Keskiössä on kokemuksellisuus, itsereflektio ja persoonallinen kasvu (Moilanen 2006).  Humanistisen oppimiskäsityksen mukaisia ideoita muun muassa lyhyestä koulupäivästä ovat vilautelleet suuret ajattelijat kuten Comenius jo 1600-luvulla. (Susimetsä 2021.) Humanistinen oppimistapa sopisi työryhmätyöskentelylle ja opintopiirille, jossa omalla kokemuksella on merkitystä, ja jossa opettaja on mahdollistaja ja tukija. (Moilanen 2006).

Kolmas tarkempaan tarkasteluun valitsemani oppimiskäsitys, josta Janne Länsitie puhuu videollaan (OAMK 2015), on kokemuksellinen oppimiskäsitys. Tämä teoria on Länsitien mukaan lähinnä arkiteoriaa, eli kokemuksellinen oppimisteoria kuvaa oppimista, kuten se tapahtuu arjessa.
Länsitie mainitsee Kolbin kokemuksellisen oppimisen kehän (Kolb 1985), jonka mukaan oppiminen alkaa, kun oppija joutuu ongelman eteen. Hän pohtii asiaa ja muodostaa jonkin käsitteellisen ratkaisun, jota kokeilee, ja saa siitä uuden kokemuksen. Tätä jatkuu sitten uudelleen ja uudelleen, kunnes tarvittava oppimistaso on useiden onnistumisen kokemusten kautta saavutettu, tai homma tyssähtää liian moneen epäonnistumisen kokemukseen ja lamaantumiseen (OAMK 2015). 
  




Kuvio 1. Kolbin kokemuksellisen oppimisen kehä (Kolb, 2014).

Kokemuksellisessa oppimisessa opettajan tehtävä on auttaa vaikeissa paikoissa, suunnitella oppimisympäristö ja ohjata tarvittaessa (OAMK 2015). Tämä oppimiskäsitys tukee projektityöskentelyä, kokemalla oppimista ja ongelmalähtöistä oppimista – tähän voisi minusta käydä samanlainen DBE-tehtävä kuin edellisessä esimerkissä, mutta tämä voisi toimia myös kokeellisen, laboratoriotyön ohjaajana, innovaatioita vaativan oppimisen tapana tai ihan puhtaana tutkimuksena, jossa uutta opitaan kokeilemalla - vaikkapa uudenlaisen värjäysteknologian kehityksessä ja sopivien värien valinnassa. Oppiminen tapahtuisi erilaisia värjäysaineita, lämpötiloja, aikoja ja huuhtelutapoja yhdistämällä ja lopputulosta tarkkailemalla. Opettajan rooli olisi tiedon ja vaihtoehtojen tuonti (ja rajaaminen). Arviointina toimisi syntynyt kokemus ja tuote.

Behavioristisessa oppimisteoriassa ihminen oppii kuin koira, palkinnon tai rangaistuksen, ja toiston kautta ilman omaa sisäistä ajattelua. Opettaja määrittelee tarkat oppimistavoitteet, seuraa haukkana oppijaa, antaa tiheään  palautetta ja arvioi ja toimii aktiivisena tiedon jakajana. Opiskelija on passiivinen tiedon vastaanottaja, jolle opettaja luennoi ja läpikäy opittavaa aihetta. (OAMK 2015.)
Opiskelijan sisäsyntyisestä halusta oppia tai omaksua ja järjestellä tietoa ei juuri behavioristisessa oppimisessa puhuta. Se voi kuitenkin olla hyvä tapa oppia ja tarkistaa osattua asiaa esimerkiksi lentäjillä, tai uuden taidon oppimisen alussa (polkupyörällä tai autolla ajaminen, koneen käyttö) (OAMK 2015).

Behavioristista oppimistavoitetta voi hyödyntää vaikkapa jonkin taidon opettamisessa (virkkaaminen, koneen käyttö, lentokoneen lentäminen, tekohengityksen antaminen tajuttomalle). Lento-opettajan opintosuunnitelma voisi sisältää seuraavat vaiheet: lentokoneen osien ja hallintalaitteiden ja toiminnan läpikäynti ja lentokoneen tarkastuksen kriteerit ennen nousua, lentämisen vaiheet ja sen takana olevat fysikaaliset lainalaisuudet, harjoittelu simulaattorilla, harjoittelu oikeilla lentokoneella opettajan kanssa yhdessä ja lopulta lentotunnit lentämisen taidon hiomiseksi. Opettaja siis tekee tarkan oppimissuunnitelman, pilkkoo sen osiin, antaa välitöntä palautetta jatkuvasti, ja arvioi oppijan suoritusta mittarintarkasti (OAMK 2015). 

Konstruktivistinen oppimiskäsitys on syntynyt kritisoimaan behavioristista oppimiskäsitystä, ja onkin tämän kanssa hyvin erilainen. Konstruktivistisen oppimisteorian mukaan kaikki on lähtöisin oppijasta, ja hänen omasta halustaan ja sisäisestä motivaatiostaan oppia ja oppia oman kontrollin mukaisesti (OAMK 2015). 

Oppijalla on aina jokin ennakkokäsitys aiheesta, jota hän oppimisprosessin aikana työstää, muuttaa ja täydentää aiemmin puhutun intentionaalisen käsitteellisen muutoksen mukaisesti (OAMK 2015). 
Opettajan tehtävä on löytää ja asettaa oikea lähtötaso kullekin opiskelijalle; jos lähtötaso on väärä, oppilaan ”virittäminen” ei onnistu. Oppilas voidaan virittää sopivaan oppimismoodiin tarjoamalla hänelle ongelma, jonka ratkaisemiseksi hänellä ei vielä ole riittävästi eväitä; tätä kutsutaan tiedollisen ristiriidan herättämiseksi (OAMK 2015), ja sen tarkoitus on herättää oppijan halu ja innostus osallistua vastavuoroiseen ja toiminnalliseen oppimistilanteeseen. (OAMK 2015.) 

Opettaja on virikkeestäjä, oppimisen ohjaaja ja keskusteleva johtaja, opiskelija on aktiivinen toimija ja tekijä, joka pystyy arvioimaan myös omaa oppimistaan.

Näen tämän oppimisteorian käytäntöön hyödyntämisen sopivan hyvin esimerkiksi jo pidemmälle ehtineiden aineopiskelijoiden kursseille, joissa oppiminen tapahtuu ryhmissä, teoriaa ja kokemusta innostavasti yhdistäen, vaikkapa opintopiirityyppisesti DBE:tä soveltaen niin, että opiskelijat saavat yritykseltä tehtävänannoksi aidon työelämän haasteen, johon opiskelijat opettajan avustamina itse etsivät ja löytävät ratkaisun. Tällainen haaste voisi olla vaikka Raision pyytämä täysin uusi kestävä ja terveyttä edistävä elintarvike. Tällainen tehtiin laitoksemme DBE-ohjelmassa, ja monialaiset opiskelijat saivat työn tilaajan mielestä mainioita ideoita, osa jopa pääsi prototyyppiin asti uusissa elintarvikkeissaan.

Sosiaalinen oppiminen tapahtuu tarkkailemalla ympäristöä ja matkimalla sitä. Oppiminen voi olla mallioppimista, oppimista symbolien kautta (lukemalla kirja tai katsomalla elokuva) tai verbaalisen ohjeistuksen kautta. (Susimetsä 2021). Sosiaalista oppimista voisi hyvin käyttää käyttäytymisen opettamisessa, tapojen seuraamisessa. Opettajan tehtävä tällöin olisi mahdollisesti joko toimia mallina tai tuoda oppilaalle materiaali, jota tarkkailla. Sosiaalinen oppiminen voisi sopia hyvin myös opetuskeskusteluun, jossa opitaan toisilta, ja seurataan muita (Kaipiainen 2008). Aiheen tai perusteorioiden tulisi olla verrattain tuttuja, jotta oppimista tapahtuu ”vain keskustelemalla” ilman uuden tiedon hakua ja omaksumista.

Lähteet
  • Kaipainen, P. (2008). Oppimiskäsityksistä sopiviin opetusmenetelmiin. Kehittämishankeraportti, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/20098/jamk_1205827182_7.pdf
  • Kolb, D. A. (2014). Experiential learning: Experience as the source of learning and development. FT press. ISBN-10: 0-13-389240-9.
  • Moilanen, P (2006). Oppimiskäsitykset. Kalvosarja Jyväskylän yliopiston elektronisen liiketoiminnan lehtorin Panu Moilasen portfoliossa. Viitattu 18.8.2025.  https://users.jyu.fi/~pjmoilan/pofo2010/material/Oppimisk%E4sitykset_PP.pdf
  • OAMK (2015). Oppimisteorioita (video, 18.49 min). Luennoitsijana Janne Länsitie. 28.1.2015.  https://www.youtube.com/watch?v=_DXEEdbKm90&t=41s
  • Susimetsä, M. 26.3.2021. Oppimiskäsitysten kehitys [video]. Kaltura.
  • Wikipedia (2025). Kognitiivinen oppipoikamalli. Viitattu 18.8.2025. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_oppipoikamalli

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minna opettajana vuonna 2036: un-plugged AINI-metodi

Opetusharjoittelun reflektointi, tunnelmia moduulin lähestyessä loppuaan

Valoa syksyn harmauteen: opetustuokioita ihanan opintopiirimme kesken ja opetuksen seurannat 4-7